keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kukkapenkkejä marraskuussa - Gardening in November

Puutarhan suunnittelu, hoitaminen ja kaikki muu aiheeseen liittyvä, on toinen pääasiallinen harrastukseni tällä hetkellä. Aiemmin voivottelin sitä, että koko talvena ei pystynyt tekemään asian eteen paljoakaan ja elämä tuntui tyhjältä siltä osin. Puutarhaystävieni kautta sain syyn ruveta tekemään nukkekodille puutarhaa, jota olin toki suunnitellut, mutta en ehkä vielä tässä vaiheessa. Lyhyeksi jäi ilo L-muotoisesta, tilavasta pöydästä, koska nyt ison osan tilaa on valloittanut puutarha. Mutta en valita, koska pöydällä on tilaa edelleen sekä talolle, puutarhalle että työskentelylle.


Niin kuin oikeassakin elämässä, puutarhan laatiminen aloitetaan huolellisella suunnittelulla. Miettiä mitä kaikkea sinne pitää mahtua ja mitä siellä haluaa tehdä tai olla tekemättä. Tuumasin, että haluan ainakin kasvihuoneen ja potagerin vihanneksineen, kukkineen ja yrtteineen, isot perennapenkit, omenapuita, muurin ja tiheää pensasaitaa, jonkunlaisen vesiaiheen ja tietysti viihtyisän oleskelualueen lähelle talon sisäänkäyntiä.


Mukavaa puutarhan suunnittelussa nukkekotiin on se, että siellä ei kasva rikkaruohoja, eikä ole kasteluongelmia. Ei tarvitse myöskään piitata maan laadusta tai ilmansuunnista ja iirikset, kärhöt, pionit ja tulppaanit voivat kukkia kaikki samaan aikaan, kun omenapuussa on kypsä sato ja kasvihuoneen Zilga-viiniköynnös kantaa meheviä rypäleterttujaan.


Puutarhan alustaksi löysin varastosta palan "amerikan lastulevyä" ja niin saattoi suunnittelu alkaa.


Hahmottelin eri alueet tussilla lastulevyyn. Potagerin kasvatuslaatikot tein balsasta ja sävytin ne ruskeaksi akvarelliväreillä. 
Pakkauspehmusteesta sain leikattua kasvualustat ja kukkapenkit. Koska materiaali on huokoista, sitä on helppo leikata. Toisaalta se pitää muotonsa, eikä ime itseensä liimaa. Styroxiin verrattuna sen etu on sekin, että hankalasti siivottavaa roskaa ei tule niin paljoa. Oikein hyvää materiaalia siis.




Kahvinpuruja oli ympäriinsä ja sormet aivan erikeepperissä, kun tein kukkapenkkejä. Kahvia kului myös juotuna suuret määrät, koska koko yläkerrassa leijui valloittava kahvin tuoksu.




















Kukkien tekeminen käy työstä. Nämä kukan aihiot purin jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Kirpputorien kynttilämansetit ja muut vähemmän hurmaavat tekokukkaviritykset ovat nousseet silmissäni arvoon arvaamattomaan. Välillä kassalla melkein hävettää.
Yhdellä kirpparilla kehun miehelle, pidellen kädessäni aikamoisen surkeaa havupalloviritystä 50 snt, että "tästähän mä saan vaikka kokonaisen pensasaidan!" Miespuolinen, n. 40 v, kassa vain totesi: "ai sä rakennat nukkekotia".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!